Runot.

14. feb, 2016

Hei kuka aina jaksaa.
Kaikki viulut maksaa.

Minulla ei ole nastaa.
Eikä ole mitä kastaa.

Kahvikuppiin iltaisin.
Eikä kyllä aamuisin.

Niin että hiljaa olekin.
Kuutakin suutelitkin

Mielummin kuin mua.
Minähän rakastin sua.

Aidosti tuntien sykettä.
Heitit ylleni sinä vettä.

Kastuin ja kylmetyinkin.
Vaikka sua rakastinkin.

Tarkoitus oli se vaan.
Nyt ymmärtää saan.

Kuin yksin istuskelen.
Ja kyyneltä vetistelen.

Copyright Sari-Sävy Vesanen
11. feb, 2016

On taas jo maku mieli.
Niin myöskin vesi kieli.

Hyvään tarve meillä.
Mitenkä siellä teillä?

Kyllä taidetaan leipoa.
Omenapiirakkaa siroa.

Tehdä pieni vuoka siis.
Kellonaika vaikka viis.

Tulisikohan minun kulta.
Sitten ottamaan sitä multa?

Vai onko hän ehkä muualla.
Paremmallakin jonku ruualla?

Copyright Sari-Sävy Vesanen
9. feb, 2016

Musta on joskus yllä meidän.
Siksi tahdomme apua teidän.

Yllä on murheita ja kiireitä nyt.
Saapas nähdä mitäs tehnyt.

On meille sankari kaukainen.
Joka tulee vielä muukalainen.

On hän mutta silti tuttu vaan.
Hänen apua silloin anotaan.

Pyydetään parempaa päivää.
Ja iloja ei surua, huoltenhäivää.

Rakkautta saamme kohdata.
Merelläkin venettäkin ohjata.

Tuuli, myrsky ja pahat pois.
Niinkuin ei niitä ollutkan ois.

Copyright Sari-Sävy Vesanen
6. feb, 2016

Ken laiskan linnassa matkustaa.
Saapi toruissa ikuisissa tallustaa.

Hyllylle voi laittaa rahakukkaron.
Tyhjän ja kuluneen, on rahaton.

Ei sielunrauhaa toisiltakaan saa.
Tako joka paikassa myllyjen maa.

Töitä tehdä täytyy viimeisen asti.
On muuten järjestys huonoin kasti.

Sitten tulee aika vielä toisenlainen.
Kun on käytetty ja kulunenlainen.

Vaikeaa sitten on löytää leipää.
Eikä saa kyllä ollenkaan lepää.

Vaikka ei pystyis laittaa rikkua.
Eikä edes yrittää koota tikkua.

Copyright Sari-Sävy Vesanen
6. feb, 2016

Yksinäinen sielu janoa vettä.
Oi jos voisit uskoa sitä että.

Rakkaus ikuinen rinnassa on.
Jano on ikuinen ei suolaton.

Rinnassa on sydämessä pisto.
Nimesi oli kylläkin kerran loisto.

Auringon valon annoit minulle.
Minä kaiken irrotinkin sinulle.

Rikoit sieluni rauhan ilkeästi.
Itkin itkut silloin kai sitkeästi.

Loppui suru taival ilo tuli taas.
On kyllä kiireitä tässäkin maas.

Löytää elämän sokeri takaisin.
Jospa uuden makuisan saisin.

Lemmen kaverin kohdata nyt.
Kun enään vanha ei kestänyt.

Copyright Sari-Sävy Vesanen